Orgaanisen yhteiskunnan puolesta

Liberalismin ja valistuksen kritiikkiä.

Visiota orgaanisesta yhteiskunnasta, distributismista ja yhteisestä hyvästä.

Aristoteelis-tomistista realismia.

Viimeisimmät kirjoitukset

Lyhyempiä kirjoituksia ajankohtaisista aiheista.

1. syyskuuta 2026

Liberaaleilta saa usein kuulla väitteen, ettei liberalismi kiellä perhettä, ystävyyttä, kulttuuria tai muita orgaanisia, itseohjautuvasti syntyneitä yhteisöjä. Tämä pitää paikkansa vain pintapuolisesti. Liberalismi ei yleensä kiellä orgaanisia yhteisöjä lailla – eikä oikeistoliberaalin kohdalla useinkaan edes sanoin (”älä perusta perhettä”); vasemmistoliberaaleilla saattaa jälkimmäisen osalta tosin olla jo toisenlainen ääni kellossa. Virhe on kuitenkin siinä, että väite sekoittaa sallimisen ja rakenteellisen edellyttämisen. Liberalismi ei estä orgaanisia yhteisöjä samalla tavalla kuin kieltolaki esti viinan juonnin. Se tekee niistä valinnaisia, yksityisiä ja toissijaisia. Juuri siksi ne heikkenevät. Liberalismin perusyksikkö ei ole perhe, suku, kylä…

31. elokuuta 2026

OKM ja Seta avaavat lukuvuoden kampanjalla, jonka ydin on tämä: sateenkaarinuorella on oikeus tulla kouluun ”onnellisena ja omana itsenään”, opettajien on tunnettava yhdenvertaisuussuunnitelmat, ja valtion sekä etujärjestön tehtävä on vahvistaa tätä polkua. Sukupuuttoon kuihtuva kansa ei järjestä seremoniaa, jossa se ilmoittaa: me emme enää jatku. Se tekee jotain hienovaraisempaa. Se luo syntymättömyydelleen symbolin – mahdollisimman räikeän sellaisen – ja vaihtaa vanhan merkin sellaiseen, joka ei velvoita huomiseen. Sateenkaarilippu sopii tähän juuri siksi, ettei se vaadi jälkeläistä. Se ei merkitse isää, äitiä, sukua tai kansaa. Se merkitsee minua sellaisena kuin juuri…

28. elokuuta 2026

Tuomas Enbuske kommentoi vähän aikaa sitten X:ssä, että oikeistolaiset pitävät eri mieltä olevia usein tyhminä, vasemmistolaiset pahoina. En malttanut olla jatkokehittelemättä Enbusken osuvaa havaintoa. Kyse ei tarkalleen ottaen ole klassisesta ”oikeisto vs. vasemmisto” -jaosta, vaan oikeistoliberalismin ja vasemmistoliberalismin keskinäisestä dynamiikasta – molemmat kun ovat liberalismin haaroja. Liberaali järjestelmä nimittäin hajottaa järjen ja rakkauden harmonian. Rakkaus ilman järkeä muuntuu rajattomaksi, sokeaksi empatiaksi. Se ei erota, kenelle, missä määrin ja millä ehdoilla hyvää tehdään. Moraali kutistuu tunneilmaisuksi (emotivismi). Tuloksena on politiikkaa, jossa rajat, oma kulttuuri, lasten tasapainoinen kehitys, vastuu ja reaalinen hyvä…

25. elokuuta 2026

Alexander Stubbin julkinen sitoutuminen Ukrainaan on Suomen presidentille poikkeuksellisen voimakasta. Kun hän sanoo, että ”hänen sotansa on Ukrainan sota”, ja kun Suomi sidotaan pitkäaikaisiin poliittisiin, taloudellisiin ja sotilaallisiin tukirakenteisiin, kyse ei ole enää pelkästä solidaarisuudesta, vaan jostain, joka paljastaa presidentin prioriteettien järjestyksen. Ukrainan puolustaminen Venäjän hyökkäystä vastaan on toki perusteltavissa realistisin argumentein. Venäjän voitto heikentäisi Euroopan turvallisuusjärjestystä ja Suomen omaa asemaa. Tämä ei kuitenkaan selitä, miksi samaan intensiteettiin ei koskaan ylletä Suomen sisäisissä kysymyksissä. Suomalaisten on aiheellista kysyä: Missä on vastaava poliittinen energia rajavalvonnan, palautusten ja haitallisen maahanmuuton kitkemisen puolesta?…

Teemat

Sivuston ajattelun keskeiset aiheet.