Tekoäly, maahanmuutto ja velkatalouden kysyntäkriisi

Sain aiempaan kirjoitukseeni ”Massamaahanmuutto ja velkatalouden kasvupakko” liittyen seuraavan kysymyksen:

Mutta tuo teoria ei selitä, miksi tuodaan osaamattomia työttömiksi eläteiksi. Se ei myöskään huomioi teknistä kehitystä, kuten robotiikkaa ja tekoälyä, jotka yhdessä voivat hoitaa suuren osan sekä fyysisestä että henkisestä työstä.

Miksi länsimaihin tuodaan työttömiä?

Vaikka maahanmuuttaja on työttömänä, hän silti kuluttaa ainakin jossain määrin (asumistuki, toimeentulotuki, palvelut…). Kulutus kasvattaa BKT:ta ja verotuloja lyhyellä tähtäimellä – ja velkapohjainen talous suosii jatkuvasti lyhyttä aikaväliä pitkän sijaan. Lisäksi uudet ryhmät ovat usein riippuvaisempia julkisista palveluista ja äänestävät vasemmistopuolueita, jotka lupaavat lisää tulonsiirtoja. Tämä taas vahvistaa managerialistista valtiota.

Kulttuurinen ja sosiaalinen jännite pitää kansan jakautuneena ja helpommin hallittavana. Kansan turhautuminen kohdistuu usein maahanmuuttajiin henkilöinä – ei niinkään poliittisen eliitin tai koko järjestelmän analyyttiseen kyseenalaistamiseen.

Tekoäly ja robotiikka velkataloudessa

En käsitellyt robotiikkaa ja tekoälyä massamaahanmuuttoa ja velkatalouden kasvupakkoa koskevassa kirjoituksessani, koska se oli ennen kaikkea kuvaus maahanmuuttopolitiikan syistä taloudellisen järjestelmämme logiikan kautta.

Mutta mitä itse robotiikkaan ja tekoälyyn tulee: ne eivät käytännössä tule korvaamaan ihmistyötä laajassa mitassa – jo pelkästään siksi, että velkapohjainen talousjärjestelmä tarvitsee jatkuvaa väestönkasvua ylläpitääkseen muutoin kestämätöntä velanhoitokykyään, kulutustaan ja eläkejärjestelmäänsä. Tekoäly ei maksa veroja, kuluta palveluita tai täytä äänestyslippuja.

Vaikka teknologia kehittyy, tekoäly ei voi korvata ihmistä taloudellisena, moraalisena tai poliittisena toimijana. Se voi korvata mekaanisia ja rutiininomaisia tehtäviä, mutta ei luoda inhimillistä kysyntää tai kantaa vastuuta.

Lisäksi globaali managerialistinen eliitti hyötyy halvan työvoiman tuonnista enemmän kuin investoinneista kalliiseen automaatioon – joka vaatisi pitkän aikavälin suunnittelua ja pääomaa, joihin järjestelmä ei kykene.

Ja sitten vielä eräs keskeinen asia, jonka teknofanaatikot helposti unohtavat: velkapohjainen, korkean aikapreferenssin talous ei edistä aitoa, syvällistä innovaatiota, vaan ennen kaikkea kuplia ja hypeteknologiaa. (Ainoa merkittävä poikkeus viime vuosikymmeninä on Bitcoin – mutta sepä ei syntynytkään korporaatiovetoisena hankkeena.) Tällaisen teknologian tehtävä on pitkälti addiktoida ja atomisoida meitä entisestään: esimerkkeinä älyluurit, some-algoritmit, OnlyFans ja atomisoituneille yksilöille roskaruokaa suoraan kotiovelle kärräävät lähettipalvelut. Tekoäly on vain viimeisin tuotos tässä jonossa. Myös se on parhaillaan valtavan spekulatiivisen kuplan ja hypen kohteena – ja kuplat puhkeavat aina lopulta.

Jos tekoäly joskus korvaa suuren osan työstä, se vähentää kulutusta merkittävästi: työttömät tai alityöllistetyt eivät kuluta yhtä paljon. Velkapyramidi, joka perustuu jatkuvaan kulutuksen kasvuun, romahtaa – tai vaatii entistä enemmän valtion elvytystä ja tulonsiirtoja, mitkä eivät nekään voi jatkua ikuisesti.

Tuottaja voidaan korvata, kuluttajaa ei

Ja nyt ollaan juuri siinä paradoksissa, jonka monet teknofanaatikot tyystin unohtavat:

• Tekoäly voi korvata jossain määrin – ja joillain aloilla paikoin ehkä isostikin – tuottajan roolia.
• Se ei korvaa kuluttajan roolia, koska kulutus perustuu inhimillisiin tarpeisiin, toiveisiin ja merkitykseen, ei pelkkään tehokkuuteen.

Velkapohjainen talousjärjestelmä tarvitsee molempia: tuottajia ja kuluttajia. Jos tekoäly korvaa tuottajia laajalti ilman, että syntyy uutta, merkityksellistä kulutusta, järjestelmä ajautuu vakavaan kysyntäkriisiin.