Nykyisestä ilmastohulluudesta

Kannatan lämpimästi ympäristönsuojelua ja pidän toki validina ja tutkimisen arvoisena hypoteesina sitä, että nykyisestä talousjärjestelmästämme voi olla monenlaista vahinkoa ja haittaa myös ilmastolle.

Kuitenkin kun tuon ilmastotieteen nimissä:

• saadaan Suomen metsät yhtäkkiä vihreästä kullasta miljardien menoeräksi (mutta esim. Ruotsin metsiä ei),
• siirretään teollisuus ja päästöt silmänkääntötempulla Aasiaan, samalla köyhdyttämällä omat perinteiset teollisuuskaupungimme,
• vastustetaan tehokasta, luotettavaa, vähäpäästöistä ja energiaomavaraista ydinvoimaa, joka on myös skaalautuvaa (toisin kuin aurinko ja tuuli, jotka eivät tarjoa jatkuvaa energiaa),
• heikennetään dramaattisesti Suomen sotatilanteessa täysin kriittistä energiaomavaraisuutta ja luodaan työttömyyttä ajamalla turpeen energiakäyttö alas – ilman että tälläkään on pennin jeniä vaikutusta globaaleihin päästöihin,
• leimataan lihansyönti synniksi, mutta ei ihmiselle sopimatonta teollisesti prosessoitua moskaa, jonka hiilijalanjälki on kokonaisuutena suurempi,
• selitetään liikkuvan maalitaulun tavoin ilmastonmuutoksen syyksi sekä leudot että kylmät talvet,
• levitetään alarmistista propagandaa ja asetetaan tämän johdosta täysin epärealistisia hiilineutraaliustavoitteita – jotka jännä kyllä aina johtavat siihen, että päästöt eivät tosiasiallisesti vähene, vain Suomi maksaa,
• kasvatetaan jatkuvasti (ylikansallisten elinten) poliittista valtaa ilman, että ilmastoväki ikinä suhtautuisi tähän kehityskulkuun millään tavalla kriittisesti,
• aletaan hienosäätämään lehmien pierujen metaanipitoisuuksia,

niin lienee korkea aika viheltää peli poikki ja todeta, että nyt on luotu täysin omassa todellisuudessaan elävä Frankenstein, eikä kyse ole enää ensisijaisesti tieteestä. Kyse on kultista.