Datakeskukset eivät ole hyväksi Suomelle

Kirjoitin eilen siitä, miten ”Kittilän kultakaivoksen tapaus osoittaa liberaalin talouspolitiikan ydinvirheen”. Myös datakeskukset ovat hyvä esimerkki siitä, miten Suomi myy tulevaisuuttaan ulkomaiselle pääomalle saadakseen lyhyen aikavälin talouskasvua ja verotuloja.

Kyse on samasta logiikasta kuin Kittilän kultakaivoksen tapauksessa.

1. Lyhytnäköinen voitto nyt, kustannukset myöhemmin

• Ulkomaiset yhtiöt (Google, Microsoft, Amazon jne.) saavat valtavia verohelpotuksia ja subventioita.
• Suomi rakentaa niille infrastruktuuria (sähköverkkoja, tietoliikenneyhteyksiä, jäähdytysjärjestelmiä) veronmaksajien kustannuksella.
• Kun investointi on tehty, yhtiöt vievät voitot ulos maasta. Jos ne lähtevät tai teknologia vanhenee, Suomi jää maksamaan ylläpitokustannuksia ja mahdollisia ympäristövaurioita.

2. Korkea aikapreferenssi — sama mekanismi kuin kaivoksessa

• Nyt saadaan työpaikkoja, verotuloja ja ”digitaalista edistystä”!
• Pitkän aikavälin kustannukset (sähköntuotannon tarve, vesivarojen kulutus, maankäyttö, riippuvuus ulkomaisista yhtiöistä) jätetään tuleville sukupolville.

3. Orgaanisten yhteisöjen heikentäminen

Datakeskukset eivät vahvista paikallisia yhteisöjä tai perheitä. Ne ovat tyypillisesti suuria, automaattisia halleja, joissa on vähän paikallista työvoimaa. Ne kuluttavat valtavia määriä sähköä ja vettä, mikä voi pahentaa energian hintaa ja vesipulaa paikallisesti — juuri niillä alueilla, joilla jo muutenkin on haasteita.

Suomi toimii jälleen kerran ”vientiyrityksenä”, joka vie raaka-aineita tai infrastruktuuri-etuja ulos ja saa vastineeksi murusia. Tämä on juuri se liberalismin velkapohjaisen talouden tuottama korkean aikapreferenssin kierre: ensin heikennetään orgaanista perustaa (syntyvyys, perhe, maaseutu), sitten korvataan syntynyt vajaus ulkomaisella pääomalla ja ulkomaisella teknologialla.

Todellinen vaihtoehto nykymenolle olisi distributistinen ja orgaaninen linja:

• priorisoidaan paikallista omavaraisuutta ja hajautettua energiaa,
• luonnonvarat ja kriittinen infrastruktuuri pidetään kansallisessa tai paikallisessa omistuksessa,
• talouskasvua ei tavoitella hinnalla millä hyvänsä, vaan siten, että se palvelee yhteistä hyvää ja tulevia sukupolvia,
• velkapohjaisesta ja korporaatiokeskeisestä taloudesta on päästävä pois suosimalla kovaa rahaa (kulta ja Bitcoin) ja osuuskuntapohjaista taloutta.