Miksi oikeisto luovuttaa vallan aina automaationa vasemmistolle?

Liberalismin ydinlupaus on yksinkertainen: ”Olet vapaa elämään omien arvojesi mukaan, kunhan et vahingoita muita.” Kuulostaa pintapuolisesti hyvältä – ei ihme, että liberalismi on valistuksen konstruktivismista versonneista aatteista sinnikkäin (fasismin ja sosialismin jo romahdettua). Mutta kaikki konstruktivistinen romahtaa ennemmin tai myöhemmin – ja juuri liberalismin romahdusta todistamme parhaillaan.

Sudenkuoppa on tämä: liberalismi ei anna mitään sisältöä sille, mitä ”omat arvot” oikeasti ovat. Se ei määritä, mikä on hyvää tai pahaa, totta vai valhetta. Kaikki on sallittua, kunhan se on vapaaehtoista.

Näin vapaus irtoaa kaikista orgaanisista siteistä – perheestä, perinteestä, luonnollisesta laista, kansakunnasta ja yhteisestä hyvästä – ja jäljelle jää vain tyhjiössä operoiva yksilö. Ei ole enää mitään ulkopuolista totuutta, joka sitoo meitä. Vain yksilö ja tämän oma fiilis.

Tämä johtaa väistämättä relativismiin:

• ”Minun totuuteni on yhtä hyvä kuin sinun.”
• ”Kukaan ei voi sanoa, mikä on oikein tai väärin.”
• ”Sukupuoli on tunne.”
• ”Kulttuuri on makuasia.”

Näin kaikki muuttuu neuvoteltavaksi. Ja kun kaikki on neuvoteltavaa, vahvin ja moraalittomin voittaa. Käytännössä tämä tarkoittaa aina vasemmistoa, koska oikeiston rooli nykyjärjestelmässä on luovuttaa poliittinen valta sille jo lähtökohtaisesti.

Kun mikään ei ole enää totta tai arvokasta, seuraa nihilismi: Miksi tehdä lapsia? Miksi rakentaa kestävää yhteiskuntaa? Miksi uhrata itseään minkään puolesta?

Jäljelle jää vain tyhjä vapaus ja kulutus.

Liberalismi hajottaa orgaanisesti kasvaneet yhteisöt atomistisiksi yksilöiksi. Syntyvä tyhjiö täyttyy valtiolla, joka tarjoaa ”turvaa”, ”oikeuksia” ja ”palveluita”. Mitä enemmän liberalismi vapauttaa yksilön (”minun kehoni, minun valintani, minun arvoni”), sitä enemmän valtio kasvaa säätelemään liberalismin seurauksia.

Liberalismi lupaa pientä valtiota, mutta tuottaa aina suuremman. Liberalismi lupaa vapautta, mutta tuottaa tyhjyyttä.

Nykyoikeisto edustaa ”pseudokonservatismia”: se haluaa ”puhtaamman liberalismin” (vaikka todistamme parhaillaan juuri tämän aatteen romahdusta) ja hamuaa paluuta valistuksen liberaalin paradigman alkuun, mutta ei osaa nähdä sen yli tai taakse.

Se puolustaa ”neutraaleja vapausoikeuksia”, ”neutraaleja lakeja” ja ”neutraalia valtiota” samalla unohtaen, ettei mitään tällaisia asioita ole koskaan ollut olemassakaan (esim. jokainen laki on aina moraalinen kannanotto).

Vasemmisto ymmärtää vallan luonteen ja käyttää sitä. Oikeisto ei.

Jos oikeisto aidosti mielisi joskus saada aikaan muutoksen, sen olisi lopetettava liberaalin utopian puolustaminen ja alettava rakentaa orgaanista vaihtoehtoa: yhteistä hyvää, luonnollista lakia ja elävää kansakuntaa.

Muuten se tekee vain samaa, mitä se on tehnyt jo useita vuosikymmeniä: toimittaa hyödyllisen apukuskin virkaa vasemmistolle – ja hyödyllisen apukuskin virkaa tulevalle romahdukselle.

---

P.S. Nyt joku libertaari tai klassinen liberaali sanoo odotetusti: sekoitat vapautta haluavat liberaalit vasemmistoautoritääreihin. Mutta vastakysymykseni libertaareille on:

Missä liberaali järjestelmä on koskaan pysynyt ”pienenä” ilman, että valtio on kasvanut reguloimaan alati laajenevan liberalismin aiheuttamaa kaaosta ja tyhjiötä?

Polku on aina sama:

klassinen liberalismi → hyvinvointivaltio → ylikansallinen tai osavaltiot ylittävä taso (Euroopassa EU, Yhdysvalloissa liittovaltio) → globaalit elimet (WEF, IMF, Maailmanpankki, FATF…).

Liberalismi lupaa vapautta ilman velvollisuuksia ja pientä valtiota, mutta tuottaa aina päinvastaista. Vapaus ilman ankkuria luo tyhjiön, jonka valtio ja ylikansalliset elimet aina täyttävät.