Nykyisen keskustelukulttuurin rappiosta
Miksi sivistynyt keskustelu edellyttää hyveitä – ja mitä tapahtuu, kun hyvesignalointi korvaa hyveellisyyden.
YLE uutisoi etusivullaan siitä, miten:
”Nuorten maailmankuvat ovat aiempaa oikeistolaisempia – syynä sosiaalisen median algoritmit.”
Algoritmi ei toimi tyhjiössä, vaan se tarvitsee syötettä muodostaakseen jonkin lopputuleman. Jos siis vasemmiston ideat ovat niin erinomaisia, miksi heitä ylipäätään näkee harvemmin asiasisältöisemmässä somessa ja podcasteissa keskustelemassa? Tämä ilmiö ei rajoitu vain Suomeen, vaan se on havaittavissa muuallakin lännessä, varsinkin mitä ns. pitkän formaatin podcasteihin tulee.
Kyse ei välttämättä ensisijaisesti ole edes siitä, että vasemmistolainen ei aina ole nähnyt aikaa ja vaivaa muodostaakseen itsenäisesti omia näkökantojaan asioihin (toistaen valitettavan usein ulkoa opeteltuja sloganeita samalla kuvitellen, että argumentaatiovirheet kuten ad hominem olisivat yhtä kuin argumentointi).
Ongelma on paljon syvempi kuin tämä: argumentaatio on kiinteässä yhteydessä hyveisiin. Se on hyveellinen totuuden etsinnän dialogi – jos henkilöltä puuttuu hyveiden harjoittamisen kyky (avoimuus, nöyryys, objektiivisuus, itsehillintä, vastapuolen lähtökohtainen kunnioittaminen jne.), niin käytännössä jo peruslähtökohdat sivistyneelle keskustelulle puuttuvat. Tällainen henkilö kuvittelee, että hyvesignalointi – siis oman oletetun paremmuuden signalointi omalle viiteryhmälle vastapuolta demonisoimalla – olisi sama asia kuin hyveellisyys, mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Sen sijaan korkean aikapreferenssin valtamedia sopii vasemmistolaiselle paremmin: aikaa on sopivasti usein vain minuutti suoltaa valmiiksi opetellut sloganit mikkiin, kukaan ei haasta perusolettamuksia, studioon raahatut ”asiantuntijat” toistelevat samoja vasemmistonarratiiveja – ja jos paikalle on vahingossa saatu mukaan joku aito oikeistolainen, niin vasemmistolaisen annetaan vapaasti huutaa tämän puheenvuoron päälle ilman, että juontajatkaan näkisivät tällaisessa toiminnassa mitään moitteen sijaa (koska koko teatteri on jo lähtökohdiltaan niin puolueellinen).
Nykyinen ”keskustelukulttuuri” on syvässä rappiossa sen takia, että emme enää tunnista sitä, että hyveet ja sivistynyt keskustelu kulkevat käsi kädessä.