Aito vapaus on kuulumista, ei irrallisuutta
Miksi aito yksilöllisyys ja vapaus syntyvät vain orgaanisissa yhteisöissä, ja miksi oikeudet ovat perintöä eivätkä universaaleja abstraktioita.
Aito ja autenttinen yksilöllisyys ei synny abstraktista ”oikeudesta” irtautua yhteisöstä, vaan orgaanisesta kasvusta sen sisällä ja niistä perinteistä, jotka muokkaavat meitä evolutionaarisesti – kuten Aristoteles, Tuomas Akvinolainen, Edmund Burke ja Alasdair MacIntyre sekä osittain myöhäiskauden Hayek korostivat.
Klassinen liberalismi lupaa ”vapautta kuulumattomuuteen”, mutta irrottaa yksilön juuristaan ja johtaa näin juurettomaan atomismiin. Aito vapaus on osallistumista yhteiseen hyvään, ei illuusiota irrallisuudesta.
Naiivi liberalistinen vapauskäsitys, jossa vapaus nähdään abstraktina yksilön oikeutena ilman orgaanisia siteitä yhteisöön, perinteisiin tai velvollisuuksiin, on osaltaan myötävaikuttanut nykyiseen ihmisoikeuskulttiin ja maahanmuuttokriisiin. Se relativisoi identiteetin ja kansalaisuuden ”valinnaksi” – ajatukseksi, että ”suomalaisuus on kenen tahansa omaksuttavissa” – mikä tekee suomalaisuudesta käytännössä arvotonta ja irrottaa sen historiallisesta evoluutiostaan. Tuloksena on silmiemme edessä avautuva kriisi, jossa abstraktit ”universaalit oikeudet” (esimerkiksi rajaton liikkumisoikeus) syrjäyttävät kaiken muun. Tämä ei voi johtaa muuhun kuin kulttuuriseen kaaokseen ja kaikenlaisen yhteisöllisyyden rappeutumiseen.
Tosiasiassa suomalaisuus ei ole ”kenen tahansa valinta”, vaan orgaaninen perintö, joka edellyttää assimilaatiota ja velvollisuuksia yhteisöä kohtaan – ei abstraktia, entitlement-henkistä ”ihmisoikeutta” tulla osaksi sitä noin vain. Aivan kuten ei myöskään pitäisi olla minun ”ihmisoikeuteni” muuttua noin vain vaikkapa britiksi tai saksalaiseksi.
Oikeudet eivät ole universaaleja abstraktioita, vaan ne ilmentyvät ja kehittyvät paikallisissa, orgaanisissa yhteyksissä. Edmund Burken hengessä oikeudet ovat ennen muuta perintöä esi-isiltä, eivät vallankumouksellisia julistuksia. Ja kuten Aristoteles muistutti, oikeudenmukaisuus ei ole pelkkää teoreettista tietoa, vaan se edellyttää hyveellistä, käytännöllistä järkeä (fronesis) yhteisön parhaaksi.